8/12/17

nordic ballet seminar

Heippa! Eilen illalla saavuin kotiin Tukholmasta oltuani siellä viikon ajan - en suinkaan lomailemassa,
vaan tekemässä paluuta baletin pariin. Kyseessä oli Nordic Ballet Seminar 2017, johon ilmottauduin
jo ennen kuin polveeni tuli vamma. Juuri ennen kurssin alkua lääkärini kanssa sovimme sitten niin, että tämän kurssin
jätän nyt jalan turvallisuuden vuoksi väliin. Yritimme anoa rahoja takaisin todistuksen avulla, mutta se ei kuitenkaan onnistunut.
Tämän takia useamman mielipiteen kuultuani asiasta päätin, että lähden reissuun kaikesta huolimatta.
Turhaan maksan kotona istumisesta, kun voin saada opetuksesta jotain irti pelkästään katsomallakin.
No, silti lähdin lentokentälle aika vastahakoisesti. Nyt viikon jälkeen voin kyllä silti sanoa, että tästä kurssista oli
minulle myös paljon hyötyä.
Tässä postauksessa kerron hieman enemmän reissustani, sen sisällöstä ja opetuksesta - sekä
tietenkin omasta paluustani balettiin.

Kurssilla oli nimensä mukaan tanssijoita pohjoismaista. Oli Ruotsin kuninkaallisesta balettikoulusta
Tukholmasta, Ruotsin kansallisbaletin oppilaitoksesta Göteborgista, Ruotsalaisesta balettikoulusta Piteåsta,
Norjan kansallisbaletin oppilaitoksesta Oslosta sekä Suomen kansallisbaletin oppilaitoksesta Helsingistä -
eli myös minun koulustani. Meidän luokaltamme reissuun lähti neljä opiskelijaa ja iso kasa nuorempia.
Myös muut tanssijat olivat meitä nuorempia, ja ryhmät jaettiin kutakuinkin iän mukaan. Me AK-laiset
treenasimme itseämme noin kaksi vuotta nuorempien kanssa. Tämä ei toki haitannut. Oli hienoa nähdä,
miten potentiaalisia tanssijanalkuja ihan tässä lähirajojenkin toisilla puolilla on!
Eri ryhmillä oli eri opettajat ja eri tanssilajit baletin lisäksi. Me saimme kunnian treenata balettia
jokaisena aamuna Ms. Katarina Westerin johdolla. Minulla oli lupa tehdä vain tankoa, jotta polveni
tila ei heikkenisi juuri ennen kauden alkua. Onneksi balettituntimme olivat kahden tunnin mittaisia,
eli käytimme päivittäin noin kuusikymmentä minuuttia pelkästään tankoharjoitteluun. Saatoimme
toistaa sarjoja tai jopa tehdä pitkiä sellaisia muutamissa osissa. Pakko myöntää, että kyllä oli rankkaa!
Tykkäsin opettajamme opetustyylistä aivan mielettömästi. Hän oli tiukka ja tarkka; tärkeää oli, että
tunnilla keskityttiin vain ja ainoastaan balettiin. Hän kuitenkin osasi luoda tunneille samanaikaisesti
rennon tunnelman, ja tanssiessa hymyily oli helppoa. Have glitter in your eyes, kuului usein hänen suustaan.
Hän teki tästä kaikesta hyvin inspiroivaa ja nautinnollista. Näin pitkän sairasloman jälkeen, joka
minullakin nyt on ollut, tuntui loistavalta aloittaa treenaaminen tämän opettajan käsissä.
Meidän balettituntimme olivat näyttämöllä, eli treenasimme ilman peilejä. Mielestäni se oli pelkkää
plussaa tässä tilanteessa, sillä en stressannut lainkaan siitä, miltä näytän. Keskityin liikkeeseen
ja siitä nauttimiseen - keskityin siihen, että viimein saan taas treenata balettia niin, että hiki virtaa ja
lihakset tutisee. Ilokseni Ms. Katarina myös sanoi minulle, että teen tangon todella hyvin ja on sääli,
etten saa jatkaa sen pidemmälle. Toivottavasti jonain päivänä pääsen vielä hänen tunneilleen uudelleen
siten, että voin tehdä kaiken alusta loppuun!
Nyt kuitenkin rankka tankotreeni oli sekä polvelleni että yleiskunnolleni aivan riittävä paluu balettiin.
Balettitunti oli ainoa kunnon treeni, jota kurssilla tein. Linn Ragnarssonin sekä Erik Lobeliuksen pitämiä
nykytanssitunteja jouduin seuraamaan sivusta. Vaikka erittäin mielelläni olisin ollut mukana tanssimassa,
oli ihanaa myös katsoa tarkkaan uudenlaisia tanssityylejä ja opetusmenetelmiä. Sekä Linn että Erik molemmat
liikkuivat äärimmäisen sulavasti, ketterästi ja nopeasti. Hyvin moni sarja lähti aatteesta, että ensin
kerätään keho pieneen kasaan ja sitten avaudutaan, ns. lähetetään ulospäin. Moneen otteeseen
tunnilla kuulikin sanat gathering ja sending. Tietenkin olisin saanut tästä enemmän irti, jos olisin
itse voinut tuntea nämä liikkeet kehossani. Toisaalta katsomalla opin ehkä muita asioita, joita en välttämättä
tanssiessa olisi ottanut huomioon.
Tunneilla välillä käytettiin myös ääntä, jotta liikkeeseen saatiin tietynlaista räjähtävää energiaa.
Oli kyllä oikein kiva seurata, kuinka oppilaatkin pääsivät viikon aikana aina enemmän ja enemmän
mukaan tähän tyyliin ja ymmärsivät mistä on kyse.
Kolmas oppiaineemme oli repertuaari. Ei suinkaan klassisen baletin repertuaari, kuten aluksi luulin
(tästä seurasikin suuri hämmennys, kun opettajamme Monica Mengarelli sanoi että hiukset voivat
olla auki tai ponnarilla ja jalassa saa pitää pehmeät tossut), vaan modernin tanssin repertuaari.
Kyseessä oli ruotsalaiskoreografi Mats Ekin teoksen harjoittelua. Itse opettajamme Monica on itse
ollut aikoinaan tanssijana Mats Ekin ryhmässä hyvin pitkään, hän siis tiesi jokaisen yksityiskohdan
ilmeissä että liikkeissä, kun koreografiaa meille opetti. Itse en siis kunnolla tanssinut, mutta onnekseni
sain kuitenkin olla osa teosta kevyemmällä roolilla (Myrtha). Niin, teos oli siis Giselle. Koskettava ja realistinen
versio vanhan kunnon Gisellestä, Mats Ekin näkökulmasta. Klikkaamalla TÄTÄ pääset katsomaan
kokonaisen version siitä YouTubesta Pariisin oopperan esittämänä. Itse en ole vielä ehtinyt sitä
kokonaan katsoa, ainoastaan olen pikakelannut sen läpi saadakseni jonkilaisen käsityksen.
Monica kertoi meille myös paljon taustatarinaa. Oli suuri kunnia päästä opiskelemaan näin hienoa
teosta. Uusi unelma muiden joukossa olisi joskus päästä mukaan isolle lavalle tätä tanssimaan.
Monica Mengarellikin oli aivan mielettömän upea opettaja. Yleisesti kaikki kurssilla meitä opettaneet
henkilöt olivat mielestäni loistavia ja arvostan heitä kaikkia suuresti. Oli ilo opiskella ja seurata heidän työtään.

Plussaa tämä kurssi saa myös siitä, että ruokailut oli järjestetty säännöllisesti ja hyvin. Heti ensimmäisen
balettitunnin jälkeenkin oli mahdollisuus ravitsevaan välipalaan. Olin siitä hyvin tyytyväinen.
Iltaisin meillä oli vapaa-aikaa, ja mikäli en nukahtanut heti hostellihuoneeseen saavuttuani,
niin kävin hieman tutustumassa Tukholman keskustaan sekä vanhaan kaupunkiin. Tämän postauksen
kuvat ovat otettu paikallisen ja upean oopperatalon edessä.
Öisin en saanut kovin hyvin nukuttua - olisin kaivannut paljon enemmän omaa rauhaa ja yksityisyyttä.
Huone oli hirmuisen pieni ja asukkaita neljä, jokaisella hieman erilainen elämäntyyli ja päivärytmi.
Kompromissit olivat siis aika harvassa. Äkkiä tuli omaa sänkyä ikävä, ja nyt kun kotona olen, niin
todella arvostan vielä enemmän tätä tilaa ja hiljaisuutta!
Ylihuomenna alkaa taas opiskelu. Aloitan kauden hissukseen, jotta ei vältyn varmasti vamman uusiutumiselta,
jota tällä hetkellä pelkään aivan yli kaiken. Ajattelin tehdä maanantaina tangon ja hieman keskilattiaa,
ja viikko kerrallaan aina lisätä kuormitusta, kunnes olen taas hyvässä tilassa kehoni kanssa.
Niin, ja uudet AK1-opiskelijatkin pääsevät pian vauhtiin! Innolla odotan, että pääsen
tutustumaan. Ehkä sieltä saa uusia ystäviä.
Nyt jatkan ansaittua laiskottelupäivääni sohvan pohjalla. Nauttikaahan viikonlopusta,
tsemppiä kaikille jotka ovat koulunsa juuri aloittaneet tai tulevat pian taas aloittamaan!

6/25/17

sairasloma ja treenikielto

Moikka! Kuten edellisessä postauksessa jo pohjustelinkin: tällä kertaa aion kirjoitella vähän asioita liittyen
sairaslomaan ja treenikieltoon, siitä selviämiseen henkisesti ja fyysisesti sekä omista kokemuksistani.
Kuten monet jo varmasti tietävätkin, olen nyt ollut lähestulkoon koko kevään polvivamman
takia sairaslomalla. Miten olen saanut nyt aikani kulumaan, mitä olen tehnyt, miten olen voinut?

Usein sairaslomat ja treenikiellot tulevat jokseenkin yllättäen. Vammautuessa tai muun harjoittelun
estävän vaivan ilmentyessä saattaa ehkä käydä mielessä muutaman treenipäivän väliin jättäminen.
Ei sen kummempaa. Viikonloppu lepoa ja sitten taas takaisin töihin, eikö vain?
No - jos lääkäri sitten sanookin, että nyt kuukauden paussi kaikesta liikunnasta. Sen jälkeen voi
ehkä harkita vesikävelyä. Ja sitten yllättäen sairasloma vain venyy ja venyy ja venyy. Tällainen tilanne saattaa
tuntua hirmuisen raskaalta ja vaikealta - siltä se saakin tuntua! Jos joutuu luopumaan jostain (oli se sitten väliaikaisesti
tai lopullisesti), mitä on yleensä tehnyt päivät pitkät ja mikä on ollut ainoa tavoite elämässä, on
erittäin okei olla surullinen. Kukapa ei olisi? Itselläni sairasloman alkupuoli meni suhteellisen
helposti. Kävin katsomassa treenejä, treenasin yläkroppaa minkä kerkesin ja opettelin koreografioita
kevätnäytöksiin aamusta yöhön. Tein lukiojuttuja ahkerasti. Uskalsin syödä enemmän, koska ei tarvinnut seistä rivissä vertailtavana
joka päivä ja sain myös nukuttua aamuisin pidempään. Tämä johtui ainoastaan siitä, että minulla
oli yhä toivoa ja varmuutta loppukeväälle: olin päättänyt olevani mukana kevätnäytöksissä.
Kun sairaslomaani pidennettiin, tuntui kuin elämästä olisi pudonnut pohja. Syntyi suuri pelko ja ahdistus.
Pelko tulevaisuudesta: mitä jos urani tyssää jo ennen kuin se ehtii alkaa? Tälläkin hetkellä, kun en vieläkään
saa tanssia, hiipii tämä ajatus aina välillä päähän. Onhan se ihan aiheellinen pelko tietysti, mutta ei sen pitäisi
antaa hallita elämää.
Ahdistus tuli lähinnä omasta kehosta. Syöminen ei tuntunut enää tarpeelliselta, koska mitä muka kulutan, jos en treenaa?
Alkoi myös pakkoliikunta, jota minulla on hyvin hyvin vähän ollut aiemmin, koska olen automaattisesti
saanut päivittäin mukavan määrän liikuntaa. Nyt kun treeniä ei ollut, en pystynyt olemaan paikallani.
Kävelin kaikki pitkätkin välimatkat, vaikka olisin raitiovaunulla tai bussilla päässyt. En katsonut
harjoituksia istuen lattialla, vaan venytellen, lihasliikkeitä tehden, seinää vasten istuen. Olin väsynyt ja kuluin nopeasti loppuun.
Tämä treenaaminen ei ollut sellaista, mistä olisin nauttinut: lähinnä vain keino hallita ahdistusta,
joka mitättömän energiansaannin ja pakkoliikunnan ansiosta vain lisääntyi. Voitte vain arvata, ettei
tilanne päättynyt hyvin.
Lopulta makasin koko päivän sängyssä tekemättä mitään. En jaksanut kävellä edes jääkaapille.
Laskin minuutteja siihen, että voisin mennä suihkuun - suihkun jälkeen voisi taas mennä nukkumaan.
Koulujutut jäivät tekemättä ja balettitunnit katsomatta.
Ulkopuolisen avun kautta oloni saatiin kohentumaan, ja nyt viimeaikoina on mennyt taas paremmin.
Tämä oli opettavainen kevät. Nyt tiedän, miten varautua tuleviin sairaslomiin. Tiedän, mitä tehdä
toisin ja missä voisin höllätä itseni kanssa. Näitä ajatuksia aion nyt kirjoittaa teidänkin nähtävillenne.

1. Hengitä ja anna aikaa itsellesi. Kuten jo sanoin, tilanne voi ja saa tuntua pahalta. Ei se mitään.
Itke jos itkettää, hakkaa tyynyä jos siltä tuntuu. Käänny kuraattorien, psykologien, terapeuttien, opettajien,
lääkäreiden, vanhempien, ystävien tai kenen tahansa luotettavan tahon puoleen. Puhu tunteistasi ja
ajatuksistasi. Kirjoita niitä ylös. Älä anna niiden syödä itseäsi sisältä. Hengitä, hengitä, hengitä.
2. Anna itsellesi anteeksi. Jos tilanne on se, että makaat sängyn pohjalla, etkä löydä motivaatiota
nousemiseen, ole onnellinen että tilanne todellakin saa olla se. Jaksamattomuus ei ole sinun syytäsi.
Halaa itseäsi, sano että kaikki järjestyy, koska kaikki todellakin tulee järjestymään.
3. Syö. Ihminen kuluttaa aivan mielettömiä määriä kaloreita päivittäin, vaikka ei urheilisikaan. Jos
et syö, sinä mm. menetät suurella työllä kehittyneet lihaksesi, mielialasi laskee, paluu treeneihin tuntuu vaikeammalta
ja niin edelleen. Lista on pitkä, älä kokeile nähdäksesi mitä muuta siihen sisältyy.
4. Lepää. Jos sinulle määrätään lepoa, niin lepää. Ansaitset levon. Nauti kiireettömyydestä ja siitä,
että jokainen solusi saa hetken olla vain paikallaan. Sinulla on koko elämä aikaa juosta pää kolmantena
jalkana. Mutta nyt: anna kaiken vain lipua ohi ja jatka vauhdikasta arkeasi vasta, kun sen aika on.
5. Etsi uusia rentoutumismenetelmiä. Lukeminen, telkkari, kylpeminen, kirjoittaminen, leipominen.
Mikä vain on mahdollista. Itse olen kokenut erittäin hyödylliseksi Taijin.
6. Pidä hauskaa! Tapaa ystäviäsi nyt kerrankin, kun sinulla on aikaa. Matkustele, tutki kotikulmiasi.
Käy ulkona ja hymyile sydämestäsi. Tunne, miten maailma hymyilee takaisin!
7. Opiskele. Kun aikaa on enemmän, voit mennä vaikkapa kirjastoon lukemaan koulujuttuja.
Voit panostaa kesken oleviin opintoihisi tai alkaa opiskelemaan jotain uutta, joka sinua kiinnostaa.
Arvosanat kohoavat helposti, kun käyttää päivästä vähän ylimääräistä aikaa lukemiseen ja muistiinpanoihin.
Ja mikä onkaan parempaa, kuin uusien asioiden oppiminen!
Tässä kohtaa kuitenkin muistutan, ettei tätäkään ole pakko tehdä. Jos opiskelu ei tunnu oikealta asialta
sinulle juuri nyt tehtäväksi, niin älä tee sitä! Käytä aika jotenkin toisin.
8. Käy katsomassa treenitunteja tai vanhoja tanssivideoitasi ja kirjoita korjauksia ylös. Tanssinkin opiskeluun
kuuluu paljon sitä päänsisäistä työskentelyä. Kun pääset takaisin tunneille, tiedät jo valmiiksi, mitä lähdet kehittämään!
9. Treenaa muita asioita. Jos treenikielto on sellainen, ettet saa tehdä mitään, niin palaa ehdottomasti
kohtaan 4. Sitä suosittelen kaikille: absoluuttista taukoa, vaikkakin sitten lyhyttä, jotta saa koota
hieman ajatuksiaan. Kun oma olo sen sallii, niin treenaa niitä asioita, jotka eivät vammaasi koske.
Jalkavamman omaavat voivat treenata ylävartaloa ja vice versa. Keskivartalotreeniä pystyy tekemään
aika monimuotoisesti.
Kannattaa keskittyä omien heikkouksien vahvistamiseen ja niiden harjoittamiseen. Tämäkin tulee
helpottamaan paluuta treeneihin.
 Tässä vielä huomautus: pyri erottamaan pakkoliikunta ja puhdas halu treenata.
Sinun ei ole pakko juosta salille ja takaisin monta kertaa päivässä, jos et niin halua tehdä.
10. Kuntouta rauhassa. Älä palaa harjoittelun pariin liian aikaisin, sillä vaarana on pidennetty sairasloma tai lopullinen kielto.
Käy ammattitaitoisilla fysioterapeuteilla, jotka ohjaavat sinulle oikeat liikkeet vammautuneen kehonosan
kuntouttamiseen. Yksilöllisten harjoitteiden ohella esimerkiksi kevyt uinti tai vesijuoksu/kävely ovat
loistavia kuntoutusmenetelmiä veden kannatuksen ansioista.

Paljon tsemppiä kaikille vammoista ja muista vaikeuksista kärsiville. Kyllä me tästä selvitään!
Toivottavasti postauksesta oli jollekin apua. Mukavaa viikonloppua, nauttikaa kesästä!

6/3/17

mitä kuuluu

Moikka! Tänään kirjoittelen ihan vain viimeaikaisista kuulumisista ja niin edelleen, nyt kun ei taas
vähän aikaan ole tullut itsestäni ilmoitettua tänne blogin puolelle. Mistäköhän sitä nyt alottaisi.
Examin tienoilla polveni alkoi vaivata ikävästi. Kyykistyminen ja portaiden kapuaminen alkoi sattua.
Juttelin fysion kanssa ja hän ehdotti lihasten rullailua ja pallottelua - kipuhan olisi hyvin voinut johtua
siitä, että ennen examia treenasimme ihan mielettömän kovaa. Olimme aika väärässä.
Kipu voimistui entisestään, ja jatkoin silti tanssimista. Emrecanin modernia biisiä harjoitellessa
polven tilanne paheni niin, että pian tavallinen kävely ja jopa istuminen sattui. Polvi turposi ja
lähdin sitten lääkärille asiaa tarkemmin tutkimaan. Ja sieltä röntgeniin. Ja sieltä magneettiin.
Ja takaisin lääkäriin.
Kävi ilmi, että polvessani oleva rustopinta on hieman rikkoutunut ja muistaakseni sääriluunpää (aivan
varma en tästä nyt ole, olen vähän huono lääkärikielessä) painautunut alaspäin. Kohtalaista ödeemaa
koko alue täynnä. No, sairaslomalle mars. Olin vielä alkuvaiheilla suhteellisen toiveikas tämän
suhteen - olin aivan varma vielä viikkoa ennen näytöksiä, että niihin olisin osallistumassa.
Aina asiat eivät kuitenkaan mene kuten on suunniteltu. Sairasloma venyi ja venyi ja jouduin
jättäytymään ulos kaikista kuudesta kevätnäytöksestä sekä Kuopion kiertueesta. Voitte ehkä kuvitella,
miten pahalta se tuntui. Ja tuntuu edelleen. Koko kevät valui viemäristä alas. 
Toissapäivänä kävin fysiolla uudelleen. Hän avasi nilkkalukon ja jotain myös vammautuneesta
polvesta korjaten samalla linjausvirheen. Pakko sanoa, että sen jälkeen tämä on tuntunut paljon
paremmalta. Olen edelleen saikulla, mutta ehkä tästä kohta jopa päästään takaisin balettitunneille.
Luojan kiitos Ophélie jatkaa meidän opettajanamme vielä ainakin ensivuoden, sillä minusta tuntuu,
että hänellä on minulle vielä todella paljon annettavaa! Tämän vuoden aikana en ole saanut
ranskalaisesta tekniikasta ja opetustyylistä vielä kaikkea irti. Yritän uskotella, että tämä on ollut
vasta ns. tutustumisvuosi kouluun ja itseeni ammattikoululaisena/lukiolaisena. Seuraavana vuonna
sitten syvennytään tähän maailmaan entisestään. Suuret ovat toiveet.
Muilla alkoi kesäloma nyt, itselläni se käytännössä loppuu nyt. Seuraavat kaksi viikkoa käyn
lukiossa. Vuoden aikana sain kursseja kyllä suoritettua erinomaisin arvosanoin, mutta matikka
ja fysiikka jäivät tällä kertaa kokonaan tekemättä. Sellaista sisältää Sallan kesäkuu siis!
Niin, ja toivottavasti pääsen pian myös balettiin. Nyt alkaa nimittäin jo sormi syyhytä tankoa kohti...
Suunnitelmissa olisi nyt tehdä vielä tarkempi postaus siitä, että miten kannattaa käyttää aika kun
on saanut treenikiellon ja miten minä itse sen käytin. Pahoittelen epäaktiivisuuttani täällä! En lupaa
mitään, mutta tavoittelen vähän ahkerampaa postaustahtia tulevaisuudessa, hahah.
Oikein ihanaa kesän alkua kaikille, nauttikaa koko sydämienne kyllyydestä!
Tulisipa ne rantakelitkin jo...